Jumala kutsuu Abrahamin

1. Moos. 12:1–9

Taustatietoa ohjaajalle

Raamatusta opimme (1. Moos. 11:31, 15:7, Neh. 9:7, Ap. t. 7:2), että Jumala kutsui Abrahamin alun perin Urista, eteläisestä Mesopotamiasta (nykyisen Irakin alueelta). Abrahamin isä Terah, Abraham, hänen vaimonsa Saara ja veljenpoika Loot lähtivät liikkeelle ja kulkivat Eufrat-jokea seuraten luoteeseen. Noin 880 kilometrin vaelluksen jälkeen he asettuivat Harranin kaupunkiin (nykyinen Syyria). Perhe asui Harranissa jonkin aikaa ja vaurastui siellä.

Sitten Jumala kutsui Abrahamia lähtemään jälleen liikkeelle: “siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan”. Tämä matka oli vielä noin tuhat kilometriä pitkä. Jumala kutsui Abrahamin pois epäjumalanpalveluksesta elämään luottamuksessa Hänen lupauksiinsa (Joos. 24:2). Abrahamin perhe ei ollut paimentolaisia, vaan he olivat tottuneet elämään suurissa kaupungeissa. Kun Abraham lähti, hän jätti taakseen kotimaansa, sukunsa ja tutun elämäntapansa.

Jumala antoi Abrahamille suuria lupauksia. Hän lupasi kulkea Abrahamin mukana ja antaa hänen jälkeläisilleen maan, johon hän oli johdattamassa. Jumala lupasi myös tehdä Abrahamista suuren kansan kantaisän – vaikka Abrahamilla ja Saaralla ei ollut lapsia (1. Moos. 11:30). Abrahamin kautta siunauksen oli tarkoitus tulla kaikille kansoille, sillä Jeesus syntyisi aikanaan hänen suvustaan. Paavali kirjoittaa, että kaikki, jotka uskovat Kristukseen, kuuluvat Abrahamin jälkeläisiin (Gal. 3:29). Siksi Abrahamia kutsutaan usein uskon isäksi.

Jumalan lupaus synnytti Abrahamissa uskon. Sen tähden hän myös lähti liikkeelle, vaikka ei tiennyt tarkasti, minne oli menossa. Kun Abraham saapui Sikemiin Moren tammelle, Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi: “Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan” (1. Moos. 12:7). Abraham rakensi siihen alttarin ja rukoili Herraa. Myöhemmin hän rakensi toisenkin alttarin Betelin ja Ain välille.

Vaikka Raamattu kertoo Abrahamin uskosta ja kuuliaisuudesta (esim. Gal. 3:6–9 ja Hepr. 11:8–12), kertomuksen varsinainen painopiste ei ole Abrahamin hyvyydessä vaan Jumalan uskollisuudessa. Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, vaikka lupauksen täyttyminen näytti mahdottomalta. Jumala oli luvannut hänelle jälkeläisiä, mutta Abraham ja Saara olivat jo vanhoja eikä heillä ollut lapsia. Inhimillisesti ajatellen lapsen saaminen ei enää ollut mahdollista. Abraham ei kuitenkaan ollut täydellinen ihminen. Vaikka Abraham joskus pelkäsi ja teki vääriä ratkaisuja, Jumala ei hylännyt häntä. Jumala antoi Abrahamille synnit anteeksi ja piti kiinni lupauksestaan. Jumala luki Abrahamin vanhurskaaksi uskon perusteella (Room. 4:1–5). Tämä tarkoittaa, että Abraham kelpasi Jumalalle siksi, että hän luotti Jumalan lupaukseen – ei siksi, että olisi ollut täydellinen.

Abrahamin uskon sisältö liittyi lopulta vielä suurempaan lupaukseen. Jo paratiisissa Jumala oli luvannut Aadamille ja Eevalle, että vaimon siemen murskaa käärmeen pään (1. Moos. 3:15). Tämä lupaus tarkoitti tulevaa Vapahtajaa. Abraham sai elää tämän lupauksen varassa: hänen suvustaan syntyisi kerran Messias. On tärkeää muistaa myös tämä: usko ei ole ihmisen oma suoritus, vaan Jumalan lahja. Usko syntyy siitä, että Jumala kutsuu ihmisen ja antaa lupauksensa. Abrahamkin lähti liikkeelle, koska Jumala puhui hänelle ja antoi lupauksen. “Todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.” (Gal. 3:7)

Havainnollistaminen

Tehkää aluksi lasten kanssa megafoniaskartelu (Printtaa pohja tästä.). Keskustelkaa samalla siitä, millaisia hyviä lahjoja Jumala on antanut meille. Näitä lahjoja kutsutaan siunauksiksi.

Megafoniin on piirretty ja kirjoitettu esimerkkejä Jumalan siunauksista. Lukutaitoiset voivat yhdistää kuvan ja tekstin, ja pienemmät voivat ympyröidä ja värittää kuvia.

Kun kerrot raamatunkertomusta, lapset saavat sanoa megafoniin yhdessä lauseen: “Lähde maastasi siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä siunaan sinua!”

Opetus

Jumala antaa meille paljon hyviä lahjoja. Me kutsumme niitä siunauksiksi.

Tänään kuulemme miehestä, jolle Jumala antoi paljon siunauksia. Hänen nimensä oli Abraham.

Kauan sitten Abraham ja hänen vaimonsa Saara asuivat Harranin kaupungissa. Se oli iso ja vilkas kaupunki kahden suuren joen (Tigris ja Eufrat) lähellä. Abraham oli tullut siellä varakkaaksi ja hänellä oli paljon karjaa ja palvelijoita.

Eräänä päivänä Jumala puhui Abrahamille ja käski häntä lähtemään uuteen maahan. Oletko sinä joskus muuttanut uuteen kaupunkiin tai uuteen kotiin? Miltä se tuntui? Mitä otit mukaasi? Tai oletko ollut matkalla? Mitä silloin pakkasit mukaasi?

Abrahamin täytyi lähteä pitkälle matkalle. Jumala sanoi hänelle:
(lapset sanovat megafoneihinsa) “Lähde maastasi siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä siunaan sinua!”

Abraham luotti Jumalaan ja lähti matkaan. Hän otti mukaansa vaimonsa Saaran, veljenpoikansa Lootin, palvelijansa sekä kamelit, lampaat ja vuohet.

Matka Harranista uuteen maahan oli pitkä ja raskas. He kulkivat vuorten, laaksojen, jokien ja erämaiden halki. Abraham ei tiennyt tarkasti, minne he olivat menossa, mutta hän luotti Jumalan lupaukseen ja suunnitelmaan, sillä Jumala oli sanonut hänelle:
(lapset sanovat megafoneihinsa) “Lähde maastasi siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä siunaan sinua!”

Joka ilta he pystyttivät teltat ja lepäsivät. Aamulla matka jatkui taas kohti sitä maata, jonka Jumala oli luvannut Abrahamille, sillä Jumala oli sanonut hänelle:
(lapset sanovat megafoneihinsa) “Lähde maastasi siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä siunaan sinua!”

Lopulta he saapuivat paikkaan nimeltä Sikem, suuren puun luo. Siellä Jumala puhui Abrahamille jälleen ja sanoi: “Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi.”

Abraham rakensi siihen alttarin ja rukoili Herraa. Abraham ja hänen perheensä eivät kuitenkaan jääneet tuohon paikkaan asumaan, vaan vaelsivat Jumalan lupaamassa maassa ristiin rastiin. Maassa oli paljon ruohoa Abrahamin karjalle syötäväksi. Myöhemmin Abraham rakensi toisen alttarin Betelin ja Ain välille ja rukoili sielläkin Jumalaa. Jumala johdatti Abrahamia koko hänen matkansa ajan.

Samalla tavalla Jumala rakastaa, siunaa ja johdattaa myös meitä. Hän on meidän kanssamme niin kuin hän oli Abrahamin kanssa. Jumala antoi Abrahamille lupauksen maasta, suuresta suvusta ja Vapahtajasta. Meillekin Jumala on antanut monia hyviä lahjoja: perheen, kodin, ystäviä, kirjoja, lemmikkejä, hauskoja harrastuksia, ruokaa, Raamatun ja paljon muuta. Suurin lahja on Jeesus, joka antaa meille synnit anteeksi. Me olemme Jumalan lapsia ja Hänen omiaan.

Opetuksen ydin

Jumala sanoo: “Sinä olet minun.”

Rukous

Rakas taivaallinen Isä.
Kiitos, että olet kutsunut minut omaksesi.
Kiitos, että johdatat ja siunaat minua niin kuin johdatit Abrahamia.
Auta meitä luottamaan sinuun ja elämään sinun ominasi.
Jeesuksen nimessä, Aamen.

Laulut

Lamppukaanon, Pikkukannel 61

Keskustelukysymykset

1. Miksi Abraham muutti uuteen maahan?
→ Jumala kutsui häntä lähtemään, ja Abraham totteli.
2. Miksi Abraham luotti Jumalan lupauksiin?
→ Jumala pitää aina lupauksensa.
3. Mitä Jumala lupaa meille?
→ Esimerkiksi anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän, läsnäolonsa ja että Hän kuulee rukouksemme.
4. Minkä suuren lahjan Jumala on antanut meille?
→ Kasteen, jossa meistä tuli Jumalan lapsia.

Askartelut

Muistolause

Tee lapsille nimilaput tästä printattavalle pohjalle. Pohjana voi käyttää värillistä kartonkia. Kiinnitystä varten tarvitaan hakaneula.

Nimilapun yläosassa on teksti: “Jumala sanoo”

Alaosassa on teksti: “Sinä olet minun!”

Lapset saavat kirjoittaa keskelle oman nimensä.

Muistolause on: “Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1)

Jumala on kutsunut meidät omikseen. Siksi saamme kutsua häntä taivaalliseksi Isäksemme. Kaikki Jeesukseen uskovat kuuluvat samaan suureen perheeseen – olemme veljiä ja sisaria Kristuksessa.

Raamattu sanoo: “Todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.” (Gal. 3:7)
Kun meidät kastettiin, Jumala otti meidät lapsikseen. Me kuulumme hänelle.

Jos joku kysyy, miten tavallinen vesi voi tehdä näin suuria asioita, voimme vastata kuten Martti Luther katekismuksessa opettaa: kasteen voima ei ole vedessä eikä ihmisessä, vaan Jumalan sanassa, joka on liitetty kasteeseen. Jumalan sana tekee kasteesta suuren lahjan.

Siksi me saamme luottaa siihen, että olemme Jumalan lapsia Hänen armonsa tähden.

Matkalaukku

Ohjaaja on valmistanut kartongille matkalaukun kuvan.

Lapset saavat piirtää matkalaukkuun tavaroita, joita he ottaisivat matkalle mukaan tai leikata ja liimata valmiiksi annettuja kuvia.

Voitte samalla keskustella:

1. Mitä sinä ottaisit mukaan pitkälle matkalle
2. Mikä on tärkeää matkalla?
3. Matkalaukkuun voi liimata myös raamatunlauseen, esimerkiksi:

“Tässä olen, lähetä minut.” (Jes. 6:8)

Tämä muistuttaa siitä, että Jumala kutsui Abrahamin matkalle – ja Jumala johdattaa myös meidän elämäämme.

Leikki: Matkaan lähtö

Pyhäkoulunohjaaja tuo mukanaan matkalaukun, jossa on erilaisia tavaroita, esimerkiksi:
laulukirja
lelu
tyyny
peitto

Lapset saavat valita laukusta yhden tavaran.

Leikki etenee näin:
1. Kun musiikki alkaa soida, lapset kulkevat ympäri huonetta tavara sylissään – ikään kuin matkalla.

2. Kun musiikki pysähtyy, lapset:

→ laskevat tavarat lattialle

→ menevät “lepäämään” hetkeksi.

3. Kun musiikki alkaa uudelleen, lapset:

→ ottavat tavarat nopeasti mukaan

→ jatkavat matkaa ympäri huonetta.

→ Leikkiä voi toistaa useita kierroksia.

Leikin jälkeen voi muistuttaa:
Abrahamkin oli pitkällä matkalla, mutta Jumala kulki hänen kanssaan.

Maarit Otto