Joosef kohtaa veljensä
Taustatietoa ohjaajalle
Veljesten olisi pitänyt lähteä uudelle ostosmatkalle, sillä edellisellä kerralla ostettu vilja oli lopussa. Se ei kuitenkaan ollut ongelmatonta. Edellisellä kerralla Simeon, veljessarjan toiseksi vanhin, oli joutunut jäämään Egyptiin panttivangiksi. Joosef, jota veljet eivät olleet tunnistaneet vaan luulivat häntä edelleen korkea-arvoiseksi egyptiläiseksi hallitusmieheksi, oli edellyttänyt, että Simeon jäisi maahan, kunnes myös nuorin veljistä, Benjamin, tulisi näyttäytymään Joosefille. Ilman Benjaminia veljeksillä ei ollut mitään asiaa Egyptiin. Joosef varmisti tällä tavoin ovelasti sen, että seuraavalla kerralla myös Benjamin olisi mukana.
On selvää, että Joosef halusi palavasti nähdä nuorimman veljensä (1. Moos. 43:30–31, 34). Hänen toiminnallaan oli kuitenkin myös toinen tarkoitus. Emme tiedä, miten veljet olivat eläneet vuosien ajan sen tosiasian kanssa, että he olivat myyneet oman veljensä orjuuteen, ja että tämä olisi pahimmassa tapauksessa saattanut kuolla. Oliko heidän omatuntonsa muistuttanut heitä heidän rikkomuksestaan? Ainakaan isälleen Jaakobille he eivät olleet kertoneet koko totuutta, sillä he olivat antaneet isänsä elää jatkuvasti siinä harhaluulossa, että Joosef olisi joutunut petoeläimen saaliiksi (1. Moos. 44:28). Se ettei Joosef paljastanut itseään veljilleen heti ensimmäisellä kerralla, se että maksuksi tarkoitettu hopea palautettiin veljesten säkkeihin ja se että hopeamalja kätkettiin Benjamin säkkiin, oli viime kädessä Joosefin taitavaa juonta. Sen seurauksena veljet joutuivat eläytymään siihen ahdinkoon, johon he itse olivat saattaneet Joosefin monta vuotta aikaisemmin. He joutuivat nyt menemään itseensä ja kohtaamaan sen tosiasian, että he olivat syyllisiä Jumalan edessä (1. Moos. 42:21–22, 28; 43:18, 44:16).
Uudessa testamentissa puhutaan ”Jumalan mielen mukaisesta murheesta” (2. Kor. 7:10). Se tarkoittaa, että Jumala näyttää (Raamatussa) ihmiselle, missä tämä on tehnyt väärin. Vaikka se ei tunnu siinä tilanteessa mukavalta vaan kurjalta, se tapahtuu kuitenkin ihmisen parhaaksi. Jumala ei tahdo, että kukaan eläisi huonolla omallatunnolla (saati katumattomana synnissä), vaan, että jokainen, joka on tehnyt väärin ja syntiä, ymmärtäisi sen ja pyytäisi sitä anteeksi siltä, jota vastaan on rikkonut, ja – luonnollisesti myös Jumalalta! Parasta olisi tietenkin, että se, jota vastaan olemme rikkoneet, myös antaisi meille anteeksi. Aina ei niin valitettavasti kuitenkaan käy. Jumalan anteeksianto on sitä vastoin on aina riittävä, runsas ja varma! Se ei perustu lainkaan meidän omaan katumiseemme eikä myöskään siihen, että lupaamme jollakin tavoin hyvittää rikkomuksemme. Jumalan anteeksianto perustuu vain ja ainoastaan siihen, että Juudan sukupolvia myöhemmin tullut jälkeläinen, Jeesus Kristus, kärsi ristillä koko maailman sijasta ja sovitti kuolemallaan maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit (1. Joh. 2:2; Room. 4:25; 1. Kor. 15:3; Ef. 4:32).
Sivuhuomio: Joosef antoi veljien ymmärtää, että Benjaminin hallusta ”löytynyt” hopeamalja ei ollut mikä tahansa juomamalja, vaan se oli jonkinlainen merkittävälle egyptiläiselle hallintomiehelle kuuluva pyhä esine. Tekstin painopiste ei ole siinä, että se väittäisi Joosefin välttämättä harjoittaneen ennustamista sen avulla, vaan siinä, että se korostaa Egyptin toiseksi tärkeimmän miehen maljan varastamisen olleen hyvin vakava rikos (1. Moos. 44:5, 17).
Opetus
Tänään pyhäkoulumme päähenkilö on Joosef. Oletko kuullut aikaisemmin puhuttavan Joosefista? (Uudessa testamentissa on joulukertomuksen Joosef sekä Joosef Arimatialainen, joka lahjoitti Jeesukselle hautapaikan). Vanhassa Testamentissa kerrotaan perheestä, jossa on 12 poikaa, yhden nimi oli Joosef. Joosef oli perheensä toiseksi nuorin. Vanhempia veljiä ärsytti, koska isä hemmotteli nuorempaa veljeä. Joosefkin kyllä oli vähän ärsyttävä ja rehenteli, muttei ehkä ymmärtänyt sitä.
Joosefilla ja hänen veljillään syttyi iso riita silloin, kun he olivat jo melkein aikuisia. Sen seurauksena tapahtui kauheita asioita. Muistatteko, mitä veljet tekivät Joosefille? Veljet laittoivat Joosefin kuivuneeseen kaivoon ja myivät hänet orjaksi vieraaseen maahan, Egyptiin. Jumala kuitenkin suojeli Joosefia Egyptissä. Joosefista tuli arvostettu ja rikas mies.
Kaiken lisäksi veljekset olivat valehdelleet isälleen, että Joosef on kuollut. Joosefista ei kuulunut mitään vuosikausiin. Veljekset eivät tietenkään voineet unohtaa, että he olivat tehneet väärin, he olivat tehneet syntiä. Omatunto muistutti heitä siitä. Heillä oli huono omatunto.
Joosefin veljesten kotimaahan tuli nälänhätä eikä ruokaa ollut koko maassa enää riittävästi. Veljekset joutuivat matkustamaan useamman kerran naapurimaahan Egyptiin ostamaan viljaa, joka oli loppunut heidän omasta maastaan. Egyptissä juuri Joosef oli se henkilö, joka määräsi kenelle ruokatarvikkeita voitiin myydä. Nähdessään Joosefin veljet eivät tunnistaneet häntä, mutta Joosef tunnisti veljensä. Mitä arvelette, myikö Joosef ruokaa veljilleen, jotka olivat olleet hänelle tosi ilkeitä? Kyllä hän myi, sillä kaikesta huolimatta hän rakasti veljiään ja pystyi antamaan anteeksi veljilleen. Hän pyysi veljiään tuomaan isänsäkin Egyptiin, koska siellä omassa maassa ei ollut ruokaa. Joosef koki, että Jumala oli erikoisella tavalla lähettänyt hänet Egyptiin, jotta hänen oma perheensä ja koko Jumalan valitsema kansa ei kuolisi nälkään.
Sisarusten välille voi syntyä joskus riitoja. Onko sinulla siskoja tai veljiä? Oletteko te sattuneet koskaan riitelemään? Mistä asiasta olette riidelleet? Leluista, toisen saamasta karkista, joku ehkä olisi halunnut istua jonkun vieressä, mutta toinen on ehtinyt ensin. Joskus on tullut kiusattua pikkuveljeä tai siskoa, tai toisinpäin. Osaavatko pikkusisarukset kiusata isompiaan? Pieni riita voi johtaa isompaan ja niin edelleen.
Me voimme oppia Joosefilta sen, että ei kannata riidellä. Riidat voivat johtaa ajattelemattomuuksiin. Kun Joosef lähetti veljensä matkalle noutamaan isää ja koko muuta perheettä maasta, jossa oli nälänhätä, Joosef antoi tärkeän neuvon: ”Älkää riidelkö matkalla”. Se on meillekin hyvä neuvo. Älkää riidelkö. Pitäisi laskea ainakin kymmeneen ennen kuin aloittaa riidan tai jatkaa riitaa. Toinen tärkeä asia on, että Joosef antoi anteeksi veljilleen. Siinä on meillekin esimerkki, että antaisimme toisillemme anteeksi. Ja mikä vielä suurempaa, saamme muistaa, että itse Jumala, Taivaan Isä antaa anteeksi, koska hänen poikansa Jeesus on sovittanut syntimme ristillä.
Opetuksen ydin
Pyydä anteeksi. Anna anteeksi. Näin Jeesus lahjoittaa meille puhtaan omantunnon ja ilon. Joosefin neuvo: ”älkää riidelkö”.
Rukous
Rakas Jeesus, anna minun ymmärtää, milloin teen väärin.
Auta, etten aloittaisi riitoja enkä jatkaisi riitelyä.
Kiitos, että sinä annat meille hyvän omantunnon, annat anteeksi pahat tekomme.
Auta että voisimme noudattaa Joosefin ohjetta: ”Älkää riidelkö”.
Aamen.
Laulut
Kiitos perheestä, Pikkukannel 25
Hyvä Jumala, kiitän kodista, Pikkukannel 26
Hyvä paimen rakastaa, Pikkukannel 15
Jeesus meitä rakastaa, Pikkukannel 9
Keskustelukysymykset
– Miksi Joosefin veljillä oli huono omatunto? Onko sinulla ollut joskus huono omatunto siitä, mitä olet tehnyt sisaruksillesi?
– Mistä huomaat, että Joosef rakasti veljiään, vaikka nämä olivat tehneet hänelle väärin?
– Miksi Joosef itki nähdessään nuorimman veljensä? Keitä sukulaisia sinä kaipaat?
– Miltähän Benjaminista tuntui, kun hänen tavaroistaan löydettiin malja?
– Jumala käänsi pahan asian hyväksi Joosefin elämässä. Onko teille koskaan käynyt niin?
Havainnollistaminen
Käytetään draaman keinoja. Otetaan roolihenkilö, jota seurataan, esim.
1. Joosefin veli, joka joutuu jäämään Egyptiin. Joku lapsista voi esittää panttivangiksi jäänyttä veljeä. Muut pyhäkoulun lapset voivat mennä vuorotellen panttivankiveljen viereen seisomaan ja sanoa ääneen ajatuksen ko. veljen puolesta, esim. ”kylläpä on kylmä”.
2. Näytellään, miten veljekset kantavat säkkejään, laskevat ne maahan ja avaavat ne vanhimmasta nuorimpaan. Malja löytyy nuorimman säkistä.
Tunnekortit
Tunteet ovat tässä kertomuksessa vahvasti läsnä Joosefilla (esim. hän itkee, kun näkee veljensä), mutta myös muilla veljillä. Näytellään muiden veljien ilmeitä, kun he huomaavat, että egyptiläinen mies onkin heidän veljensä Joosef.
Lasten kanssa voi keskustella, mitä tunteita eri henkilöillä tilanteessa on. Opettaja kysyy panttivangiksi jääneeltä veljeltä, mitä tunteita hänellä on.
Tunnepiiri, johon valitaan kolme tai neljä isoa tunnetta, jotka kertomuksessa on (esim. valtava riemu, viha, ilo, pelko, suru) ja sanotaan tunteet ja näytetään samalla ilme. Viha, ilo, suru ja lopulta nopeutetaan. Alussa käydään läpi, missä kohdassa kertomusta tunne oli ja miksi.
Toiminta
Tehkää yhdessä ruokaa
Egyptiläinen leipäsalaatti
400 g kurkkua
4 tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4 viipaletta paahtoleipää
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
tuoretta tai kuivattua minttua
tuoretta tai kuivattua persiljaa
puolen sitruunan mehu
pippuria (jauhettuna)
Pese ja paloittele kurkku, tomaatit ja sipuli. Hienonna minttu ja persilja. Kuori valkosipuli ja murskaa se. Sekoita edelliset ainekset keskenään, ja lisää salaattiin sitruunanmehu ja oliiviöljy. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paahda leivät voissa pannulla. Leikkaa paahdetut leivät pieniksi neliöiksi ja sirottele salaatin päälle.
Maljan etsintä -leikki
Opettaja on varannut muutaman erilaisen kangaspussin. Lapset saavat tunnustelemalla etsiä, missä pussissa on malja. Joosef testasi näin veljiään.
Egyptin hopeamalja maastoleikki
Taustatietoa ohjaajalle: Ari Norro
Opetus, rukous ja keskustelukysymykset: Sirkka-Liisa Huhtinen
Egyptiläinen leipäsalaatti: Pirkko Jurvelin
Egyptin hopeamalja maastoleikki: Saija Simanainen ja Anni Alakiikonen
