Johannes Markuksen äiti Maria

 

Ap.t. 12:12

Taustatietoa ohjaajalle

Uudessa testamentissa on monta Maria-nimistä henkilöä. Yksi heistä on Johannes Markuksen äiti (Ap.t. 12:12). Tämä Maria asui Jerusalemissa niin isossa talossa, että seurakunta mahtui kokoontumaan siellä.

Kun Pietari oli vangittu, suuri joukko ihmisiä kerääntyi Marian kotiin rukoilemaan yhdessä. Vapauduttuaan Pietari tuli suoraan sinne, eikä päässyt sisälle, koska palvelustyttö innostui niin paljon hänet nähdessään! Marian poika Johannes Markus mainitaan myöhemmin Barnabaan ja Saulin matkatoverina (12:25) ja Kol. 4:10 kertoo, että hän on Barnabaan serkku. Seurakunta kokoontui aluksi yksityiskodeissa. Jerusalemissa on nykyäänkin Pyhän Markuksen kirkko paikalla, jossa hänen äitinsä talon sanotaan sijainneen.

Opetus

Seurakunta kokoontuu yhteen

Uudessa testamentissa kerrotaan Maria-nimisestä naisesta, joka oli Johannes Markuksen äiti. Maria asui Jerusalemissa niin suuressa talossa, että seurakunta mahtui kokoontumaan siellä. He rukoilivat ja opiskelivat Raamattua yhdessä. Raamatussa kerrotaan erityisestä tapauksesta, jolloin seurakunta oli jälleen koolla rukoilemassa Marian kodissa. Pietari oli nimittäin joutunut vankilaan. Jumala kuuli seurakunnan rukouksen ja vastasi siihen vapauttamalla Pietarin. Pietari tuli suoraan Marian kotiin, muttei meinannut päästä sisälle, koska palvelustyttö oli niin innoissaan hänen näkemisestään.

Seurakunta kokoontui tuohon aikaan seurakuntalaisten kodeissa. Edelleen kodeissa voidaan pitää seuroja, raamattupiirejä ja pyhäkouluja, mutta nykyään meillä on myös kirkkoja, rukoushuoneita ja seurakuntataloja. Jokainen kastettu ihminen kuuluu seurakuntaan ja kaikki maailman kastetut ja Jeesukseen uskovat ihmiset kuuluvat yhteen suureen Jeesuksen kirkkoon.

Tämä kirkko on kuin rakennus, joka koostuu elävistä kivistä (Ef. 2:20-22). Keitä kaikkia kirkkoon kuuluu? Ensin tarvitaan perustus. Opettaja pyytää jotakuta lapsista laittamaan alimmiksi laatikot, joissa lukee ”apostolit” ja ”profeetat” ja kertoo, että nämä ovat perustana siksi, että he ovat kertoneet Jeesuksesta. Profeetat ovat kertoneet jo etukäteen että Jeesus tulee; siitä kertoo Vanha testamentti. Apostolit kertoivat mitä Jeesus opetti ja teki; siitä kertoo Uusi testamentti. Sitten otetaan lisää laatikoita. Kirkkoon kuuluvat myös… (lasten kanssa pinotaan laatikoita, joissa on lasten ja aikuisten nimiä). Kirjoitetaan lisää nimiä, niin että kaikkien lasten nimet ovat mukana, ja heidän lisäkseen muitakin: isovanhempia, äitejä, isiä ym. Kirkkoon kuuluu myös niitä, jotka asuvat muissa maissa tai ovat jo päässeet taivaan kotiin. Heidänkin nimiään kirjoitetaan rakennuspalikoihin. Lopuksi opettaja sanoo, että vielä on yksi rakennuspalikka jäljellä. Siinä lukee ”Jeesus Kristus”. Se asetetaan kaikkein korkeimmalle, kulmakiveksi, joka yhdistää koko rakennuksen ja pitää sen koossa.

Opetuksen tavoitteena on saada lapset ymmärtämään, että kirkon pää ja yhdistäjä on Jeesus Kristus. Hän on se, joka tekee rakennuksesta yhden ja elävän kokonaisuuden. Jokainen kirkon jäsen on yhteydessä Jeesukseen. On myös tärkeää ymmärtää, että kirkkoon kuuluu ihmisiä eri puolilta maailmaa ja eri aikoina eläneitä ihmisiä. Myös lapset itse ovat eläviä kiviä tässä rakennuksessa. Kristityt kokoontuvat yhteen kuuntelemaan opetusta, laulamaan, rukoilemaan ja osallistumaan ehtoolliselle. On hyvä tulla yhteen joka viikko.

Opetuksen ydin

Jeesus Kristus kokoaa yhteen kirkon kaikkialta maailmasta ja kaikilta ajoilta. Me kaikki olemme eläviä kiviä tässä rakennuksessa.

Rukous

Me kiitämme sinua, Rakas Taivaallinen Isä, siitä, että olet antanut meille kirkon. Kiitos, että saamme tavata toisia kristittyjä ja yhdessä rukoilla sinua. Aamen.

Laulut

Sunnuntai, PK 31
Ristinmerkki, PK 148
Pienet rakentajat me -leikkilaulu Kiirehdi rakkaan Jeesuksen luo, SK 410
On Kristus kirkon Herra, VK 164
Jumalan kämmenellä, VK 499
Jeesus, meitä kosketa nyt, VK 502

Keskustelukysymykset

1. Oletko ollut seurakunnan tilaisuudessa omassa tai jonkun toisen kodissa? Mikä tilaisuus se oli?
2. Ketkä kaikki kuuluvat Kristuksen kirkkoon ja miten tämän kirkon jäseneksi pääsee?
3. Miksi kristityt haluavat kokoontua yhteen?

Havainnollistaminen

Opetustilaan on tuotu iso määrä kenkälaatikoita, viilipurkkeja, tulitikkulaatikoita tai jotakin muuta, josta voidaan rakentaa tornimainen rakennus. Osaan rakennuspalikoista on jo valmiiksi kirjoitettu nimiä: ”Jeesus Kristus”, ”apostolit”, ”profeetat” sekä läsnä olevien tai kaikkien tuntemien eri-ikäisten seurakuntalaisten nimiä. Muihin kirjoitetaan nimiä vasta yhdessä.

Toiminta

Kirkkosali

Tämä toiminta on yhteinen isoille ja pienille; kukin osallistuu oman taitotasonsa mukaan. Rakennetaan yhdessä kirkkosali, jossa on alttari, ehtoollisvälineet, kastemalja, seurakuntalaisia (lapsia ja aikuisia) ja pappi. Kirkkosali voidaan tehdä erivärisistä muovailumassoista. Se voidaan myös tehdä pahvista, talouspaperirullista ym., jotka päällystetään paperilla tai kankailla. Haluttaessa voidaan ottaa huomioon liturgiset värit, laittaa alttarille krusifiksi, Raamattu, kynttilöitä ja kukkia. Jo rakennettaessa voidaan keskustella siitä, mitä kirkossa tehdään ja mitä kaikki esineet ja värit symboloivat. Luetaan Ap.t. 2:42.

Toiminta isoille

Seurakunta = Jeesuksen ruumis

Opettaja leikkaa etukäteen valkoisesta paperista ihmisen vartalon. Pään kohdalle hän liimaa kuvan Jeesuksen kasvoista. Lapset saavat leikata lehdistä kuvia ihmisistä, joita sitten liimataan kiinni paperivartaloon. Tarkoitus on saada koko vartalo täyteen kuvia. Kaikkein parasta on, mikäli kuvissa ei ole kovin tunnettuja julkisuuden henkilöitä. Kuvakollaasin päälle ohjaaja kiinnittää lapun: Seurakunta = Jeesuksen ruumis. Lopuksi voitte yhdessä miettiä, millaisia erilaisia tehtäviä lapsilla voi olla seurakunnassa (esim. ryhmä voi kirjoittaa kirjeen ja piirtää kuvia lähetystyöntekijöille, askarrella tai leipoa lähetystai diakoniamyyjäisiin, lapsi voi rukoilla ystäviensä puolesta, auttaa kerhossa/pyhäkoulussa/leirillä ohjaajaa jne.).

Taustatietoa ohjaajalle, opetus, havainnollistaminen ja toiminta: Anni Maria Laato
Laulut, keskustelukysymykset ja toiminta isoille: Liisi Portin