Lupaus Pyhästä Hengestä

 

Joh. 14: 23-29

Taustatietoa ohjaajalle

Johanneksen evankeliumin luku 14 kuuluu Jeesuksen kuuluisaan jäähyväispuheeseen. Antiikin aikana kiinnitettiin erityistä huomiota suurmiesten viimeisiin sanoihin, joten Jeesuksen puheella on nyt aivan erityinen paino.

Luvun loppupuolen ydin on lupaus Pyhästä Hengestä, joka annetaan opetuslasten ”puolustajaksi”. Sanalla ”Puolustaja”, kr. parakletos, on monta merkitystä. Joka tapauksessa ”Puolustaja”, Pyhä Henki, on kristittyjen puolustusasianajaja (Job 33:23), esirukoilija (1. Joh. 2:1), lohduttaja (Job 16:2) ja auttaja (erityisesti nyt käsiteltävässä kohdassa). Tästä jaksosta opimme Pyhän Hengen tehtävän olevan ennen kaikkea kristittyjen auttaminen sen jälkeen, kun Jeesus ei enää ruumiillisesti ole omiensa keskellä. Pian Jeesus on poissa, mutta Puolustajan työn takia hänen omansa näkevät hänet edelleen. Toisin kuin ”maailman ihmiset” Jeesuksen omat ymmärtävät, että Isä on Pojassaan, Poika Isässä, Jeesus omissaan ja hänen omansa Jeesuksessa

– näin noustaan huikeisiin teologisiin korkeuksiin. Maailmalle Puolustaja on outo ja tulee aina jäämään oudoksi.

Toinen jaksoa hallitseva piirre on useaan kertaan esiin nouseva puhe Jeesuksen omien kuuliaisuudesta opettajansa sanoille. Jos joku rakastaa Jeesusta, se käy ilmi hänen konkreettisesta toiminnastaan. Hän tahtoo noudattaa sitä tahtoa, jonka Herra itse on ilmaissut. Rakkaus Herraan ei ole käsitteellistä, vaan se merkitsee toden tekemistä Jeesuksen sanoista. Ihminen ei voi rakastaa Jeesusta ja samaan aikaan torjua hänen sanaansa. Jakson viimeisissä jakeissa pimeys alkaa laskeutua kirkkauden ylle. Hetki on käsillä ja Jeesus on joutumassa ristin tielle. Pojan kuuliaisuus Isän tahdolle osoittaa, miten hän itse on äsken lausumiensa sanojensa mittainen: Rakkaus Isään punnitaan konkreettisessa toiminnassa, ja niin Herra lähtee ristin tielle.

Opetus

Elimme huikeita aikoja silloin, kaikki me opetuslapset. Olimme saaneet kulkea Jeesuksen kanssa ja kuulla hänen opetuksiaan. Mahtavaa oli ollut nähdä, että usein oli paljon muutakin kansaa häntä kuulemassa. Jeesuksen seurassa meidän oli hyvä olla.

Kerran Jeesus puhui: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen asumaan. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani.” Jeesus myös kertoi, että hän ei puhu omia sanojaan, vaan kaikki sanat tulevat hänen Isältään, joka on hänet lähettänyt. Meidän opetuslasten täytyi miettiä tarkoin näitä puheita. Jeesus on siis Jumalan Poika. Jumala oli lähettänyt Jeesuksen maailmaan ja antanut sanat puhuttavaksi. Jeesus oli opettanut, että hän ja Jumala ovat yhtä. He yhdessä jäävät asumaan niiden luokse, jotka heitä rakastavat. Tämä onkin ihana lupaus.

Jeesus jatkoi vielä puhuen Pyhästä Hengestä. Jumala, Taivaan Isä, lähettää Pyhän Hengen, joka palauttaa mieliimme Jeesuksen opetukset. Jeesus nimittäin kertoi, että hän lähtee pois Isänsä luokse. Olimme huolissamme, miten voimme selvitä ilman Jeesusta. Hän lupasi, ettei jätä meitä pulaan, vaan antaa Pyhän Hengen oppaaksemme. Pyhä Henki on myös yhtä Jeesuksen ja Jumalan kanssa. Hengen kautta Jeesus on siis luonamme, vaikka emme häntä näekään. Toisinaan meidän oli vaikea ymmärtää kaikkia Jeesuksen sanoja. Hän halusi puheillaan valmistaa meitä tulevaan ja me halusimme luottaa häneen.

Rohkaisuksi Jeesus sanoi vielä sanat, jotka painuivat syvälle mieleeni, ja joita toistelen itselleni usein: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

Opetuksen ydin

Jumala antoi meille Pyhän Hengen Puolustajaksi, auttajaksi ja oppaaksi. Pyhän Hengen kautta Jeesus on luonamme, vaikka emme häntä näekään.

Rukous

Rukoilemme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kiitos, että te kaikki olette yhtä ja näin voitte asua luonamme tänäänkin. Haluamme erityisesti kiittää siitä, että Pyhä Henki on annettu meidän Puolustajaksemme maan päällä. Anna meille oikea rauha joka päivä, jotta voisimme elää rohkeina. Aamen

Laulut

Totuuden henki, PK 19
Seuraa minua! PK 81
Armon lapset riemuitkaa, SK 81
Kiirehdi rakkaan Jeesuksen luo, SK 410
Kosketa minua, Henki, VK 125
Keskellämme ihmeellinen, VK 746

Keskustelukysymykset

1. Miksi meille on annettu Pyhä Henki?
2. Millaisia tehtäviä Pyhällä Hengellä on?
3. Mikä on Pyhän Hengen tärkein tehtävä?
4. Millä tavalla me voimme rakastaa Jeesusta? Millä tavalla rakkautemme Jeesukseen näkyy?

Havainnollistaminen

Kertomuksen voi havainnollistaa niin, että opettaja pukeutuu Pietariksi esimerkiksi laittamalla ylleen saunatakin, päähänsä huivin ja jalkoihinsa sandaalit. Hän tulee lasten luokse, esittelee itsensä ja esittää toiveen, että saisi kertoa hieman kokemaansa. Opettaja kertoo opetustekstin omin sanoin. Opettaja voi myös askarrella etukäteen kirjakäärön paperista ja ohuista puunoksista ja kirjoittaa tekstin sinne, jotta hänen ei tarvitse muistaa koko tekstiä ulkoa. Opettaja voi välillä esittää lapsille kysymyksiä: ”Olitteko tekin paikalla?” ”Muistatteko tekin tämän?”

Toiminta

Tehtävä: keitä kaikkia sinä rakastat?

Muistatko, keitä meidän Raamatun mukaan tulisi rakastaa? Kirjoittakaa yhdessä rukous, jossa rukoilette teille rakkaiden ihmisten puolesta. Pienet voivat myös piirtää kuvan heille rakkaista ihmisistä ja tehdä rukouksen yhdessä ohjaajan kanssa, joka kerää henkilöiden nimet ja rukoilee heidän puolestaan vaikka kerhon/pyhäkoulun lopuksi. Isommat voivat tehdä tämän henkilökohtaisena tehtävänä.

Leikki: pyhä henki, oppaamme

Ryhmä valmistaa ensiksi radan, jonka jokainen leikkijä tulee kiertämään. Radan voi rakentaa tuoleista, pöydistä, patjoista, peitoista jne. Kun rata on valmis, leikkijät valitsevat itselleen parin. Opettaja kertoo, että Pyhä Henki opastaa, ohjaa ja johdattaa meitä turvallisesti joka päivä. Siksi toinen parin jäsenistä saa johdattaa toisen radan läpi. Tarkoituksena on johdattaa turvallisesti ja luotettavasti oma pari radan läpi. Molemmat toimivat vuorotellen opastajina.

Taustatietoa ohjaajalle: Erkki Koskenniemi
Opetus, rukous ja tehtävä: Katri Toikka
Laulut, keskustelukysymykset, havainnollistaminen, leikki: Liisi Portin