Fariseukset ja ylipapit

 

Joh. 11:45-57

Taustatietoa ohjaajalle

Taustatietoa ohjaajalle

Fariseukset olivat juutalainen uskonnollis-kansallinen puolue nykyisen Israelin alueella. Farisealainen puolue syntyi alemman papiston keskuudessa noin vuonna 100 eKr. vastavoimaksi ylemmän papiston saddukealaisille. Fariseukset pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina. Farisealaisille tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten.

Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon kuului ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Liikkeen päämääriin kuului Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Hengellisessä elämässä fariseuksille oli tunnusomaista tiukka sitoutuminen Mooseksen lakiin ja vanhinten säädöksiin. Pääsääntöisesti fariseukset asettuivat vastustamaan Jeesusta ja kyseenalaistamaan hänen opetustaan, mutta joukosta löytyi myös joitakin poikkeuksia. Jeesus kritisoi fariseusten asennetta hengellisiin asioihin ulkokultaiseksi, mm. Matt. 23:2-7. Hän myös arvosti fariseuksia ja oli useimmiten heidän kanssaan samaa mieltä. Apostoli Paavali oli ennen kääntymystään erinomaisesti menestynyt fariseus nimeltä Saulus Tarsolainen.

Ylipappi oli vanhan liiton aikaisen papiston johtaja. Palestiinan valloituksen jälkeen roomalaiset maaherrat asettivat ylipapit virkaansa. Kristuksen aikana ylipappina toimi Hannas ja sitten hänen neljä poikaansa sekä hänen vävynsä Kaifas, joka oli ylipappina Jeesuksen julkisen toiminnan aikana vuosina 18-36.

Jeesuksen viimeisinä päivinä Kaifas käytti ensimmäisen puheenvuoron Suuressa neuvostossa vaatien Jeesuksen kuolemaa. Kansan johtomiehet yhtyivät Kaifaan linjaukseen. He ajattelivat, että roomalaiset tulkitsisivat kansan kapinoivan Roomaa vastaan, jos se tunnustaisi Jeesuksen kuninkaakseen. Koska johtomiehiä toisaalta pelotti Jeesuksen surmaaminen, perusteli Kaifas menettelytapaa: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. (Joh. 11:51-53)

Pohjustus

Ovatko tuntemanne aikuiset sanoneet joskus menevänsä kokoukseen? Mitä kokouksissa mielestänne tehdään?

Opetus

Suuren neuvoston kokous

Oli suuren neuvoston kokous. Paikalle temppelin kokoustilaan oli tullut ylipappeja ja fariseuksia, jotka olivat tärkeitä uskonnollisia johtajia. Heillä oli ongelma, josta he halusivat neuvotella keskenään. Se ongelma oli Jeesus Nasaretilainen.

Tämä Jeesus oli rakennusmiehen poika Nasaretin kaupungista pohjoisesta. Hän oli tullut tänne Jerusalemin lähettyville, arvattavasti saapuakseen ystävineen pääsiäisjuhlille. Muutamat kansan jäsenet olivat vastikään kertoneet heille, että Jeesus oli jopa herättänyt erään miehen kuolleista läheisessä kylässä. He olivat sanoneet alkaneensa uskoa, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias. Se antoi ylipapeille ja fariseuksille syyn pohtia tapausta jo kiireellisenä asiana. Nyt oli aika tehdä jotakin tälle kansanliikkeelle ja Jeesukselle.

Jeesus oli ärsyttänyt heitä jo pitkän aikaa. Hän oli sanonut arvostelevia sanoja heidän, etenkin fariseusten, uskonharjoituksesta. Jeesus oli väittänyt heidän yrittävän vain näyttää hartailta ja hyviltä, vaikka eivät olleet sitä oikeasti. Jeesus oli syyttänyt heitä itsensä kehuskelusta ja siitä, etteivät he välittäneet ihmisistä. Jeesus oli myös usein tehnyt tahallaan sääntöjen vastaisesti ja väittänyt, että lepopäivänä saa kyllä auttaa toisia ihmisiä, vaikka se perinteisten sääntöjen mukaan ilmiselvästi oli kiellettyä työn tekoa. Itse asiassa näitä uskonnollisia johtajia vaivasi myös kateus: miksi he itse eivät pystyneet samaan ja saaneet Jeesuksen tavoin suosiota.

Kokouksen osanottajat miettivät kuumeisesti: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Jos annamme Jeesuksen jatkaa tällaisten ihmetekojen tekemistä, kohta kaikki ihmiset uskovat häneen. Siitä tulee sellainen ihmispaljous, että se kiinnittää jo roomalaistenkin huomion. Roomalaiset alkavat varmaan ajatella, että koko juutalainen kansa on ryhtymässä kapinaan heitä ja keisaria vastaan. Silloin voi kaikille käydä huonosti. Roomalaiset voivat tulla ottamaan haltuunsa koko tämän temppelin, eivätkä anna kenenkään enää kokoontua täällä. Nyt olemme jotenkin rauhassa, vaikka Rooman valtakunta onkin miehittänyt maamme. Rooman hallinto jopa nimittää ylipappimme ja olemme saaneet erikoisoikeuksia juutalaisen uskontomme harjoittamiseen. Mutta miten meidän käy, jos he alkavat epäillä Jeesus Nasaretilaisen alkaneen kapinan? Koko vapautemme on uhattuna!”

Sinä vuonna oli pappien johtajana ylipappi nimeltä Kaifas. Hän piti kokouksen ratkaisevan puheenvuoron. Kaifas selitti selkein sanoin kokousväelle, että on parempi, jos yksi mies kuolee kansan puolesta kuin se, että koko kansa joutuu tuhoon. Tämä jäi kokouksen päätökseksi. Se yksi mies, jonka he halusivat kuolevan, oli Jeesus. Tästä lähtien he etsivät tilaisuutta saada Jeesus vangittua ja tuomittua kuolemaan. He tiesivät kaikki, että vaikeutena tulisivat olemaan pätevän syyn löytäminen ja myös Jeesuksen suuret ihailijajoukot.

Mutta Kaifas ja muut kokouksen osanottajat eivät tienneet, että he olivat osa suuren Jumalan suunnitelmaa. He tunsivat toimivansa oman aikansa juutalaisen kansan ja oman maineensa pelastamiseksi. Jumalan suunnitelma oli kuitenkin pelastaa kaikki ihmiset kaikista kansoista kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina. Se suunnitelma oli jotakin ihan muuta kuin tässä kokouksessa osattiin ymmärtää.

Ylipappi Kaifas oli tietämättään sanonut ennustuksen. Jeesus tulisi kuolemaan ristillä monien puolesta, jotta ne, jotka häneen uskoisivat, pelastuisivat. Jumalan lapset saisivat anteeksiannon ja pääsisivät Jumalan luo.

Opetuksen ydin

Jumala voi käyttää suunnitelmiinsa myös ihmistä, joka ei itse sitä tajua. Joskus tapahtuu asioita, joiden syytä emme ymmärrä. Myöhemmin voimme kuitenkin joskus huomata, että niiden johdosta seurasikin jotakin hyvää. Jumala tiesi sen etukäteen ja paremmin kuin ihmiset.

Rukous

Rakas Taivaallinen Isämme. Kiitos, että sinä näet meidät ja johdatat ja varjelet meitä joka päivä. Anna meidän luottaa sinun hyvään huolenpitoosi silloinkin, kun emme ymmärrä kaiken tapahtuvan syytä. Aamen.

Laulut

Kuningasten kuninkaalle, LV 7
Ojennan käteni, LV 122
Soi kunnia ja kiitos, VK 60
Jeesus tekee ihmeitä, PK 89
Jeesus on mun sankarini PK 155

Soi kunnia ja kiitos, VK 60

Keskustelukysymykset pienille

Onko sinulle joskus käynyt niin, että kun olet tarvinnut apua, paikalle on sattunut juuri oikeaan aikaan ihminen, joka on auttanut? Ehkäpä Jumala lähetti hänet, vaikkei hän itse sitä tajunnut.

Keskustelukysymykset isoille

1. Oletko sinä joskus miettinyt, miksi sinulle kävi onnettomasti?
2. Mitä olisi saattanut elämässäsi mennä vielä huonommin, jos tuo asia ei olisi tapahtunut; varjeliko tapahtunut sinua tai läheisiäsi ehkä pahemmalta?
3. Oliko tapahtuneesta ehkä jotakin hyötyä, löysitkö yllättäviä uusia puolia itsestäsi tai löysitkö auttajia ja ystäviä; kasvoitko jotenkin?

Havainnollistaminen

Aseta alttaripöydälle tai pidä käsissäsi Kaifasta esittävä nukke kertomusta kertoessasi. Nukeksi käy ylipapiksi puettu lyijyjalkanukke, keppinukke tai pahvinen hahmo; yksi hahmo riittää. Vaihtoehtoisesti käy myös vanha koulun kuvataulu fariseuksesta.

Toiminta pienille askartelu kokousnuija

Askartelu

Kokousnuija

Opettaja on sahauttanut valmiiksi (esim. kaupassa) halkaisijaltaan noin 5 cm pyörökepistä noin 8 cm palan jokaiselle lapselle nuijan pääksi ja 1½-2 cm pyörökepistä 20 cm palat varreksi. Nuijan pääpalaan on valmiiksi porattu vartta varten varren paksuinen reikä, mutta ei ihan läpi asti. Lasten tehtävä on hioa osat hiekkapaperilla, liimata varsi kiinni nuijan päähän ja maalata nuija haluamansa väriseksi akryylivärein. Askartelun lomassa kannattaa kertoa lapsille, mihin kokousnuijaa käytetään ja korostaa sitä, että sillä ei ole tarkoitus nuijia toisia ihmisiä, vaan kopauttaa päätöksien julistamiseksi pöytää. Tätä leikkinuijaa lapset voivat käyttää kotona vasarana esim. joidenkin rakennuspalikoiden kanssa.

Heijastin- tai enkelipolku

Rastipolku, jossa rastina enkelihahmo (LIITE 1) tai pimeällä heijastin. Heijastimet etsitään taskulampun avulla. Jokaisella rastilla on lohduttava ja turvallisuutta tuova raamatunlause, rukous, laulu tai vain kuvataulu Jeesuksesta eri tilanteissa. Polku kierretään koko ryhmänä ja aikuinen lukee mahdolliset lauseet. Ehdotuksia raamatunlauseiksi: 2. Kor. 1:3-4; Joh. 10:14- 15; Matt. 6: 25-27; Matt. 6:34; Room. 8:37-39.

Toiminta isoille

Kynttiläpolku- tai enkelipolku

Järjestetään kynttiläpolku ulos tai sisälle. Jokaisen kynttilän kohdalla on lohduttava ja turvallisuutta tuova raamatunlause (LIITE 1), rukous, laulu tai tekstin muistamista täydentävä kuva tai esine. Jos oikeista kynttilöistä epäillään syntyvän vaaratilanteita, pysähtymiskohdan merkkeinä voi käyttää led-kynttilöitä tai enkelihahmoja. Rastille voi laittaa varhaisnuoren henkilökohtaisesti pohdittavaksi raamatunlauseeseen sopivan kysymyksen. Ehdotuksia raamatunlauseiksi: 2. Kor. 1:3-4; Joh. 10:14-15; Matt. 6: 25-27; Matt. 6:34; Room. 8:37-39.

Leikki

Fariseus käskee

Leikki on muunnelma Kapteeni käskee – leikistä. Yksi leikkijöistä valitaan fariseukseksi, joka käskee toisia leikkijöitä tekemään erilaisia asioita. Toisten leikkijöiden tulee tehdä niin kuin fariseus sanoo, mutta vain silloin kun fariseus käskee tehdä jotakin aloittaen: Fariseus käskee… Jos fariseus antaa vain ohjeeksi: Hyppikää, kenenkään ei tule hyppiä. Fariseus voi hämätä tekemällä itse aina käskemänsä liikkeen. Ne leikkijät, jotka tottelevat fariseusta ilman että hän on sanonut: Fariseus käskee, joutuvat pois pelistä.

Taustatietoa ohjaajalle: Tom Säilä
Opetus ja muu: Jaana Heliövaara
Leikki: Liisi Portin