Jairoksen tytär
Taustatietoa ohjaajalle
Jairoksen 12-vuotias tytär oli kuolemaisillaan. Isän hätä oli suunnaton. Hän teki kaikkensa, jotta tytär jäisi eloon. Emme tiedä, oliko Jairos etsinyt Jeesusta jo pidempään vai kohtasiko hän Jeesuksen yllättäen. Kuitenkin heti Jeesuksen palattua järveltä Jairos tuli pyytämään häntä apuun. Jairos oli kuullut Jeesuksen parannusteoista, ja vaikka Jeesusta pidettiin yleisesti vain kansanomaisena opettajana, Jairos oli valmis polvistumaan hänen edessään. Tämä oli nöyryyttä osoittava ele synagogan esimieheltä, joka oli suunnilleen yhtä arvovaltainen kuin meillä kirkkoherra, vaikka olikin maallikko.
Jeesuksen teko oli lopulta suurempi kuin Jairos oli edes pyytänyt. Tytär oli jo ehtinyt kuolla ennen kuin Jeesus saapui paikalle. Jeesus on kuoleman voittaja, ja tässäkin ihmeteossa hän osoitti valtansa suuruuden. Teksti saa olla vakuuttamassa meitä siitä, että Jeesukseen turvautuva ei ikinä kohtaa lopullista kuolemaa. Jairoksen tytär sai jatkaa elämää maan päällä. Sovitettuaan koko maailman synnit ristillä Jeesus kutsuu kaikkia uuteen elämään. Meitä odottaa taivaan koti, jonne Jeesus vie ilman ansioita ja omia ponnisteluja jokaisen, joka jää hänen varaansa.
Opetus
Jairos oli arvostettu ja tunnettu mies kotikaupungissaan Kapernaumissa. Hän oli synagogan esimies eli hänen työhönsä kuului vastata muun muassa jumalanpalveluksen järjestelyistä. Jairoksen 12-vuotias tytär oli hyvin huonossa kunnossa, hänen arveltiin kuolevan pian. Jairos ei tiennyt mitä tekisi. Lääkärit eivät osanneet enää auttaa. Jairos oli kuullut Jeesuksesta, joka oli parantanut ihmisiä vaikeista taudeista. Jeesus oli hänen ainoa toivonsa.
Jeesus palasi Kapernaumin rantaan opetuslastensa kanssa. Pian hänen luokseen riensi hätääntyneen oloinen mies, Jairos. Tämä heittäytyi polvilleen Jeesuksen eteen ja pyysi hartaasti: ”Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.” Jeesus lähti heti Jairoksen mukaan. Jeesus otti mukaansa kolme opetuslastaan. He eivät ehtineet kävellä pitkälle, kun heitä vastaan juostiin kertomaan, että tytär oli jo kuollut. ”Ei Jeesuksen kannata sinne enää mennä”, sanoivat viestintuojat. Jeesus kuitenkin sanoi Jairokselle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Niin he jatkoivat matkaa Jairoksen kotiin.
Jairoksen kodissa oli koolla suuri ihmisjoukko, joka itki ja valitti, paikalla oli myös huilunsoittajia. Meteli oli melkoinen. Silloin oli tapana toimia näin, kun joku oli kuollut. Kun Jeesus näki tämän hautajaistunnelman, hän sanoi: ”Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.” Ihmiset nauroivat Jeesukselle – olivathan he itse nähneet tytön makaavan kuolleena patjallaan. Jeesus käski kaikki ulos talosta. Vain tytön äiti ja isä sekä opetuslapset saivat jäädä tytön luo. Jeesus tarttui tyttöä kädestä ja sanoi: ”Nouse”. Tyttö nousi, ja vanhemmat sekä koko ihmisjoukko olivat hyvin hämmästyneitä tapahtuneesta.
Opetuksen ydin
Jeesus on kuolemaa voimakkaampi.
Rukous
Taivaallinen Isä, kiitos että olet antanut meille Jeesuksen. Kiitos, ettei meidän tarvitse pelätä kuolemaa, sillä Jeesus on voimakkaampi kuin kuolema. Kiitos, että Jeesus kuoli puolestamme, niin meidän ei tarvitse koskaan kuolla kokonaan, vaan pääsemme luoksesi taivaaseen. Anna meille uskoa ja pidä meidät aina lapsinasi. Aamen.
Laulut
Mä kiitän Herraa kun elää saan, Lasten virsi 116
Ken on luonut kukkasen, Lasten virsi 132
Ystävä sä lapsien, Lasten virsi 152 / Virsi 492
Jumala sai pensaan palamaan, Pikkukannel 75
Keskustelukysymykset
1. Onko sinulla ollut joskus oikein suuri hätä? Mitä olet silloin tehnyt?
2. Millaiset asiat ja/tai ketkä auttavat meitä hädässämme?
3. Oletko saanut rukousvastauksia?
4. Oletko joskus ollut hautajaisissa? Millaista siellä oli?
5. Mistä tiedämme varmasti, että Jeesus on kuolemaa voimakkaampi? (Hän on noussut itse ylös kuolleista ja näin voittanut kuoleman vallan lopullisesti.)
Havainnollistaminen pienille
Ennen kertomusta ohjaaja voi näyttää kuvan kuolleesta eläimestä, esim. linnusta, tai hänellä voi olla mukana esim. kuollut kärpänen lasipurkissa. Ohjaaja kysyy lapsilta, kuinka moni on joskus nähnyt kuolleen eläimen, vaikkapa linnun, muurahaisen tai kärpäsen. Luultavasti kaikki ovat. Lapsilla riittäisi näistä kerrottavaa, mutta ohjaaja voi lempeästi jatkaa keskustelua eteenpäin uusilla kysymyksillä. Mistä tietää, että jokin eläin on kuollut? (Se ei liiku eikä hengitä. ) Voiko kuollut eläin alkaa liikkua ja elää uudelleen? (Ei voi.) Ohjaaja jatkaa, että samoin on, jos ihminen kuolee. Kuollut ihminen ei voi enää uudelleen alkaa liikkua eikä puhua. Hän on kokonaan kuollut. Ohjaaja kertoo, että tänään kuulemme ihmeellisen raamatunkertomuksen, jossa tapahtuu sellaista, mitä tavallisesti ei voi tapahtua.
Kertomus voidaan havainnollistaa esim. flanellokuvien tai pöytänukkien avulla. Katso erillinen ohje flanellot raamattuopetuksen havainnollistamisessa. Kertomuksen jälkeen ohjaaja voi vielä tarkentaa, että kertomuksen tyttö oli ihan oikeasti kuollut, vaikka Jeesus sanoikin hänen nukkuvan. Jeesus sanoi näin ehkä siksi, että hän aikoi herättää tytön eloon, ja siksi tytölle kuolema oli vain kuin unta. Jeesukseen uskovalle kuolema on aina ihan kuin vain nukahtaisi hetkeksi, ja pian saa herätä taivaassa Jeesuksen luona.
Havainnollistaminen isoille
Isompien lasten kanssa voi ennen kertomusta keskustella samaan tyyliin kuin pienten kanssa on ohjattu edellä. Isompien kanssa ei välttämättä tarvitse ottaa kuollutta eläintä esimerkiksi, vaan voidaan keskustella suoraan siitä, mistä tietää, että ihminen on kuollut, ja voiko kuolleesta tulla jälleen elävä.
Kertomuksen voi havainnollistaa esim. näyttämällä kertomukseen liittyvää kuvaa lasten Raamatusta. Kertomuksen keskeiset henkilöt voivat olla esillä myös lyijyjalkatai pöytänukkeina. Nukkeja ei tarvitse liikutella, mutta niiden katsominen auttaa lasta keskittymään kertomukseen. Kertomuksen jälkeen voidaan yhdessä miettiä, miksi kristityt sanovat joskus ihmisen ”nukkuneen pois”, kun hän on kuollut. Tämä sanonta saattaa tulla tästä raamatunkertomuksesta, kun Jeesus sanoo tytön nukkuvan. Saamme ajatella, että Jeesukseen uskovalle kuoleminen on nukahtamista. Hän herää sitten seuraavan kerran taivaassa. Voi olla hyvä varata aikaa keskustelulle, jos lapsilla on tarve kertoa kokemuksistaan kuolemaan liittyen.
Toiminta
Kertomukseen syventyminen lattiakuvien avulla
Jokainen lapsi piirtää paperille yhden kertomuksessa esiintyvän henkilön. Ohjaaja jakaa ”roolit”: Jeesus, Jairos, Jairoksen tytär, tytön äiti, kolme opetuslasta, ihmisiä Jairoksen kodissa. Pienimpiä varten ohjaaja voi monistaa valmiita ihmishahmoja, ja jokainen lapsi värittää niistä yhden. Jos aikaa on vähän, voidaan käyttää valmiita hahmoja. Ohjaaja voi tehdä valmiiksi esim. veneen ja Jairoksen talon, jotta on helpompi hahmottaa tapahtumapaikkoja.
Ohjaaja asettaa veneen huoneen toiseen laitaan ja Jairoksen talon toiseen laitaan. Siirrytään lattialle piiriin istumaan, ensin veneen ympärille. Jairoksen talon ympärille siirrytään, kun kertomuksessakin vaihdetaan paikkaa. Jokaisella on kädessä oma hahmonsa. Ohjaaja kehottaa jokaista eläytymään piirtämänsä henkilön tilanteeseen kertomuksessa ja miettimään, mitä kyseinen henkilö ajattelee eri tilanteissa. Sitten ohjaaja alkaa kertoa kertomusta alusta. Hän puhuu hitaasti ja ”maalaillen”, jotta ajattelulle jää aikaa. Lattialle asetetaan kulloinkin kertomuksessa esiintyvät henkilöt. Jokainen lapsi liikuttaa omaa hahmoaan. Kertomuksen eri tilanteissa ohjaaja keskeyttää kertomuksen ja esittää lapsille kysymyksiä. Esimerkiksi veneen luona hän voi kysyä joltakulta opetuslapselta, mitä tämän mielessä liikkuu, kun Jairos pyytää Jeesukselta apua. Entä mitä Jeesus ajattelee? Tai Jairos? Ohjaaja kysyy jokaiselta lapselta vähintään yhden kysymyksen kertomuksen aikana. Kertomukseen voi tulla ihan uudenlaisia näkökulmia, kun otetaan huomioon esimerkiksi Jairoksen kotiin kokoontuneiden surevien ystävien ajatuksia. Lapsi syventyy tällä menetelmällä kertomukseen eri tavalla kuin vain kuunnellessaan.
Taustatietoa ohjaajalle, opetus, havainnollistaminen, toiminta: Meeri Kuokkanen
Keskustelukysymykset: Liisi Portin