Havainnollistaminen osana raamatunkerrontaa

Lasten opettamisessa havainnollistavia menetelmiä käytetään paljon. Havainnollistamisella pyritään kuulijoiden mielenkiinnon säilyttämiseen ja se korostaa aistien avulla tehtävien havaintojen merkitystä. Usein sanotaankin, mitä useampaa aistia opetustilanteessa on mahdollista käyttää, sitä enemmän opetettavasta asiasta jää mieleen. Raamatun opettamisessa havainnollistavat menetelmät toimivat aina palvelijan roolissa eikä havainnollistavaa materiaalia tarvitse kerronnan aikana korostaa. Tärkeintä on itse kertomus ja sen sanoma.

Raamatunkertomuksen havainnollistamisessa on tärkeää ottaa huomioon opetettava asia, lapsiryhmän koko ja käytettävissä olevat resurssit sekä aika. Ryhmäkoon merkitys on monesti yllättävänkin suuri; sillä mikä toimii pienessä ryhmässä, ei välttämättä toimikaan isossa. Etenkin ison ryhmän kohdalla kertojan haasteena on katsekontaktin säilyttäminen lapsiin kerronnan aikana. Havainnollistamisessa ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä mahdollisimman havainnollistavaan opetukseen, vaan usein yksi pienikin esine tai kuva riittää vallan hyvin (esimerkiksi lammas kerrottaessa Jeesuksen vertausta kadonneesta lampaasta). Erityisesti alle kouluikäisiä lapsia opetettaessa liiallisia yksityiskohtia tulee välttää, sillä vaarana on, että lasten huomio kiinnittyykin liiaksi yksityiskohtiin kokonaisuuden hahmottamisen sijasta.

Raamattuopetuksessa havainnollistetaan asioita, jotka pystymme itse näkemään. Jumalaa emme voi omilla silmillämme nähdä ja jokaisella meistä on oma kuvamme Jumalasta. Tämän vuoksi Jumalalle ei mielestäni tule antaa kertomuksessa erillistä hahmoa. Jeesuksen kohdalla tilanne on toinen, sillä Jeesus on elänyt ihmisenä maan päällä ja hänet on voitu nähdä.

Kerronnan havainnollistamisessa käytetään usein erilaisia nukkeja; lyijyjalka-, pöytä- tai käsinukkeja. Nukkienkin käytössä on hyvä muistaa, ettei niitä tarvita välttämättä montaa. Esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsiksi ei tarvita kahtatoista nukkea, vaan pari kolme nukkea riittää hyvin. Kertomuksen kaikkia henkilöitä ei ole tarvitse havainnollistaa ja joskus havainnollistamiseen riittääkin vallan hyvin vain yksi nukke.

Käsi- tai pöytänukkeja pystyy tekemään helposti itsekin suhteellisen pienellä vaivalla. Yksinkertaisten pöytänukkien tekoon tarvitaan tyhjä saumurilankapuola nuken vartaloksi (jos sellaisia ei ole saatavilla, muunkinlainen kartio käy tai sen voi itse tehdä tukevasta pahvista), massapallo pääksi sekä kankaita nuken vaatteiksi ja lankaa hiuksiksi. Kartio päällystetään kankaalla/kankailla oman mielen tai tehtävän hahmon (Jeesus, enkeli, opetuslapsi, Raamatun ajan henkilö…) mukaan. Pää kannattaa kiinnittää paikalleen liimalla; hiuksetkin saa kiinni helpoimmin liimalla. Hiukset voi myös jättää kokonaan pois ja kietoa pään ympäri kankaanpalasen liinaksi, kuten Raamatun henkilöillä usein on. Nukelle voi lopuksi piirtää kasvot, mutta turhaa ilmeikkyyttä on hyvä välttää. Tällöin erilaisten mielialojen esittäminen nukkien avulla on helpompaa. Kasvot voi jättää hyvin myös piirtämättä, sillä esimerkiksi lyijyjalkanukeilla ei yleensä ole kasvoja.

Havainnollistavien menetelmien tuella Raamatun kerronnasta on mahdollisuus saada kuulijoita kiinnostava ja heille mieleenpainuva opetuskokonaisuus. Tärkeää on itse kokea, että opetettava kokonaisuus on hyvä. Jos on itse mukana, ovat varmasti lapsetkin!

Innostavia ja siunattuja hetkiä Raamatun opettamisen parissa!

Marja-Liisa Pitkäranta